Minä, vuode, divaani, puutarhapöytä tai portaat, ja aina kädessä kirja.
Lopetin Mazo de la Roche nimisen kirjailijan teoksen Jalnan nuori Renny lukemisen ensimmäisen lauseen jälkeen:
"Talo oli pantu mallikelpoiseen kuntoon." (WSOY, 1952)
Kuinka kaukana todellisuudesta se olikaan!
En voinut sille mitään, raivolle.
Musta yö, täysikuu, hiljaista, lyhyitä lauseita.
Haen kameran ja jalustan, kuvaan kylmässä yössä täysikuuta.
Kuulen jostain takaani askeleita, katson pimeyteen, räpsäytän kuvan.
Nappaan kolmijalan ja juoksen takaisin sisään, ovi lukkoon. Turvassa.
En halunnut jäädä tiedustelemaan, mikä tai kuka metsän reunalla oli tulossa minua kohti. Sydämeni lyö, sehän on selvä, monta monta tahtia vikaan. Nieleskelen, huohotan. Rauhoitu. Jos se oli jokin nälkäinen eläin….
On parempi tehdä töitä, unohtaa. Ovi on lukossa, ikkunat ovat suljettu,
kirjoittamisen naputus, samoin levysoittimen musiikki pitää ulkomaailman mölyt kaukanapoissa.
Se Trollehäxanissa oli inhoittavaa, vaikka se sijaitsi kuinkakin syrjässä, niin se sijaitsi tien risteyksessä: etelään ajettaessa joutuisimme mielisairaalaan, pohjoiseen ajettaessa merelle ja hautausmaalle, itään ajettaessa seuraavaan mielisairaalaan ja länteen mentäessä vankilaan. Kaikki hullut, karkurit, rikolliset ja tuurijuopot harhailivat Trollehäxaniin pakoon.
Kuinka rakastinkaan televisiota joka yömyöhään näytti huippu-uutuuksien uusintojen toistoja, ja vanhoja kulttisarjoja aamuun asti. Katsoin aluksi pari tuntia Commander In Chief sarjaa, sitten tuli Alias, ja lopulta Cagney & Lacey.
Kuinka mukava oli seurata naisten rooleja vuosien varrella.
Ja millaista, milteipä rokokoon aikaista hovijuonittelua valkoisessa talossa harrastetaankin! Kuinka vaikeaa on olla, ensimmäistä kertaa, naispresidentti, kun ei tiedä kuka lähipiiristäkin on Brutuksena tuikkaamassa selkään.
Vaikka Alias kuinkakin on itsenäinen, traaginen, tunteva taistelukone – hän on vain jonkin vallan alainen toimija jonka pitää pitäytyä hierarkiassa - teoriassa. Ja vaikka kuinka olemme modernissa ajassa, niin aina löytyy pahoja perverssejä heteromiehiä, joilla on tiesmitä asetta, agendaa, formulaa tai kojetta halussaan, ja aina he käyvät joissain berliiniläisessä sm- tai goottiklubissa, ja naisen on helppoa sitoa tämä ja varastaa kovalevy. Nämä miespolot eivät tiedä mikä heitä uhkaa…. Onko se se joka maailmaa pyörittää??
Legendaarisessa naispoliisien Cagney & Lacey sarjassa näytellyt, ainakin viisi Emmyä voittanut Tyne Daly nähdään nykyään perhesarjassa Amyn lailla jossa liikutaan niin etsivä-, oikeussali-, ja sairaalasarjan elementeissä – ja kolmen eri sukupolven naisten (lapsen, äidin ja isoäidin) maailmoissa riittää kerrottavaa. Daly näyttelee aikuista naista nimeltä Maxine Gray joka on sosiaalitantta. Itse asiassa hän on ammatissaan harvinaisen periksi antamaton, röyhkeä ja suuri on hänen taakkansa nykyajan rapakon takaisen amerikkalaisen unelman vastakohtana reaalimaailmassa jossa jokainen on kipeä tai vailla mahdollisuuksia. "Sosiaalitantta" -roolia ei esitetä tässä negatiivisena persoonattomana hahmona joka vie lapset oikeilta vanhemmiltaan lastenkotiin, vaan asia näytetään laajemmin. Rikkinäinen lapsi ei ole hänelle tilastotiedettä, vaan ajankohtainen ongelma, jota pitää hoivat, mutta myös osata käsitellä, ja jota pitää tulevaisuudessa seurata.
Maxinen pojistaan yksi on basisti, ja toinen on lääkäri (ja juomari), ja tyttärensä on tuomari, eronnut moderni nainen, yksinhuoltaja Amy, joka oksentaa sushit ja saket juppikollegansa italialaisille kengille. Sukunimellä Gray (harmaa) leikitellään – another shade of the gray.
Maxinen rupsahtanutta puutarhaa tulee uudistamaan sinnikäs, myös salsaa tanssimaan hakeva maisema-arkkitehti Ignacio Messina. Häntä näyttelee Cheech Marin joka on juuri se Desperado elokuvan tyly baarimikko joka lähinnä sylkee lasiin, ja vihaisesti katsoen hinkkaa joskus puhtaana olleella tilkulla kaljamottia, jos asiakas valittaa lasin likaisuudesta… Tuttu myös muista Robert Rodriguez -filmeistä: Hämärästä aamunkoittoon, Spy Kids ja Once Upon a Time in Mexico. Hän on [äänenä] Leijonakuninkaan hyeena, ja heppu myös säveltää ja onhan hän – ilman krediittejä – laulanut upeassa Tervetuloa Mr Chance elokuvassa.
Ø Tyne Daly sarjoja: Cagney & Lacey poliisisarja, 1982 -1988, sekä sarjan uusissa versioissa 1994-1995, Amyn lailla draamasarja (Judging Amy ) 1999 -2005. Voittanut mm viisi Emmyä, ja näyttämön puolella, Broadwayllä hän sai Gypsystä Tonyn ja liudan muita palkintoja.
Ø Hal Ashby: Tervetuloa Mr Chance (Being There, 1979).
Ø Jerzy Kosinski: alkuperäinen romaani, sekä elokuvaan tehty käsikirjoitus.
Minä suljin koneeni ja astuin ulos.
Cheech Marin on kuulunut muuten suosittuun pössyttelevään komediaduoon Cheech & Chong yhdessä hippiherra Tommy Chongin (sopiva hippi sarjoissa That '70s Show ja Dharma and Greg) kanssa. Kanna-ttaa tutustua….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.